Eric Van Lustbader kirjoittaa muun muassa ninjoista, itämaisista taistelulajeista, rikoksista, kostosta ja kohtalosta. Lustbader osaa luoda henkeäsalpaavan tunnelman häikäisevien juoniensa ympärille. Hän hallitsee myös pienet yksityiskohdat, sekä väritystä antavat eksoottiset seikat, kuten vieraskieliset sanat, tavat, esineet, jne. Valkoinen ninja -kirjasta mieleeni jäi mies, joka oli aloittanut tupakkalakon läheisensä kuoleman muistoksi. Hän halusi muistella ystäväänsä aina kun hänen teki mieli savuketta.
Lustbader kirjoittaa yhtälailla väkivallasta, taistelusta ja fyysisistä suorituksista kuin vaikkapa henkisestä kasvusta. Hänen henkilöillään on aina dramaattinen menneisyys, joka paljastuu kirjan aikana. Kirjoissa käsitellään myös läntisen ja itäisen maailman eroja ja konflikteja, sotien aikaisia ihmiskohtaloita sekä kamppailua eloonjäämisestä niin suurkaupungissa kuin viidakon keskellä. Itse olen pitänyt erittäin paljon kaikista Eric Van Lustbaderin kirjoista. Suosittelen niitä esimerkiksi Andrew Vachssin ystäville, sekä kaikille kaukoidän salaperäisyydestä viehättyneille henkilöille.
Muistaakseni Lustbaderin kirjoista (1.) Jian ja (2.) Shan kuuluvat yhteen, ja ne on parempi lukea tuossa järjestyksessä. Samoin (1.) Ninja ja (2.) Valkoinen ninja, joiden välissä on kylläkin yksi suomentamaton kirja (Miko), mutta se ei oikeastaan haittaa. Tosin luin itsekin nuo kirjat väärässä järjestyksessä.
torstai, 16. maaliskuu 2006
Eric Van Lustbader
tiistai, 14. maaliskuu 2006
Dan Simmons: Yön lapset
Luin tämän kirjan ihan hiljattain uudestaan, ja vaikka epäilin että se tuntuisi nykyään vähän lapselliselta, se itse asiassa oli oikein hyvä! Kirjassa amerikkalainen lääkäri adoptoi Romaniasta sairaan orpolapsen. Verensiirto aiheuttaa lapsen terveyden nopeaa paranemista, mutta hän tarvitsee uutta verta säännöllisesti, ja lääkäri-äiti yrittää etsiä sairauden alkuperää. Dan Simmonsin moderni vampyyritarina kulkee Romanian syrjäkylien ja kaupunkien kautta Yhdysvaltoihin ja takaisin perustuen osittain faktoihin sekä salaperäisiin myytteihin Romanian synkästä ja väkivaltaisesta historiasta. Suosittelen erityisesti sellaisille henkilöille, jotka pitävät kirjoista, joissa mystisistä aineksista kehkeytyy nykymaailmaan sijoittuva tarina, jossa todellisuuden ja fantasian välinen raja on ohut, ja suurin osa asioista kuitenkin selitetään tieteellisesti...
Dan Simmonsin muista kirjoista olen lukenut ainoastaan Kesäyön kauhun. Se oli ihan ok, aika pelottava, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Sen lukemisen jälkeen en ole uskaltanut roikottaa kättä sängynlaidan yli. :)
Dan Simmonsin muista kirjoista olen lukenut ainoastaan Kesäyön kauhun. Se oli ihan ok, aika pelottava, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Sen lukemisen jälkeen en ole uskaltanut roikottaa kättä sängynlaidan yli. :)
tiistai, 14. maaliskuu 2006
Enid Blyton
Lapsena rakastin Enid Blytonin kirjoja yli kaiken. Viisikko, Seikkailu-, Salaisuus- ja SOS-kirjojen jännittävät öiset retket, salakuljettajien valot ja lukitut ovet saivat mielikuvitukseni valloilleen. Muistatteko Salaisuus-sarjan Pullan, joka osasi vatsastapuhumista ja halusi aina härnätä konstaapeli Goonia?
Lukitun talon salaisuudessa lapset kiusaavat konstaapeli Goonin törppöä veljenpoikaa keksimällä tarinan rosvojen valomerkeistä, ja erinäisten sattumusten kautta tämä törmääkin oikeisiin rikollisiin. Seikkailu-sarjassa päähenkilöt eivät pysyttäydy Englannin maaseudulla kuten suurimmaksi osaksi muissa Blytonin kirjoissa. He pääsevät näkemään kaukaisia maita ja erikoisia paikkoja.
Joskus lukioaikoina ajattelin lukaista yhden Salaisuus-kirjan, mutta suureksi pettymyksekseni huomasin, että lapsuuden taianomainen eläytyminen kirjaan ei enää onnistunut. Se on sääli.
Lukitun talon salaisuudessa lapset kiusaavat konstaapeli Goonin törppöä veljenpoikaa keksimällä tarinan rosvojen valomerkeistä, ja erinäisten sattumusten kautta tämä törmääkin oikeisiin rikollisiin. Seikkailu-sarjassa päähenkilöt eivät pysyttäydy Englannin maaseudulla kuten suurimmaksi osaksi muissa Blytonin kirjoissa. He pääsevät näkemään kaukaisia maita ja erikoisia paikkoja.
Joskus lukioaikoina ajattelin lukaista yhden Salaisuus-kirjan, mutta suureksi pettymyksekseni huomasin, että lapsuuden taianomainen eläytyminen kirjaan ei enää onnistunut. Se on sääli.
lauantai, 11. maaliskuu 2006
Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen
Juuri kun pääsin sanomasta että en pahemmin välitä scifistä, muistin tämän kirjan. En tiedä voiko sen luokitella tosin scifiksikään, ehkä post-apokalyptinen voisi olla parempi sana (ei ole siis hajuakaan). Joka tapauksessa Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen on ihastuttavan mielikuvituksellinen tarina. Millainen maailma on kun tekniikka pettää, ei ole sähköä, ei bensaa..? Kaupoissa ei ole ruokaa, kaikki murenee ympäriltä. Kirjan päähenkilöinä on kaksi tyttöä, sisarukset Nell ja Eva, jotka asuvat isänsä kanssa maaseudulla, kaukana muusta asutuksesta.
Tässä kirjassa pidin erityisesti sen luonnonläheisyydestä ja hieman mystisestä tunnelmasta. Siitä tuli mieleen multa, lehdet, sade, kesä. Vaikka en erityisemmin halua itse mennä metsän keskelle kävelemään, on suloista lukea kirjoista miltä se tuntuu.
Tässä kirjassa pidin erityisesti sen luonnonläheisyydestä ja hieman mystisestä tunnelmasta. Siitä tuli mieleen multa, lehdet, sade, kesä. Vaikka en erityisemmin halua itse mennä metsän keskelle kävelemään, on suloista lukea kirjoista miltä se tuntuu.
lauantai, 11. maaliskuu 2006
...jatkoa edelliseen
Tarkoitukseni oli myös mainita Doris Lessingin Kultainen muistikirja, mutta se sitten livahti mielestä tuossa aikaisemmin. Minulla on se itse asiassa tällä hetkellä lainassa kirjastosta, mutta en ole saanut sitä luettua. Aloitin kyllä, mutta jostain syystä en jaksanut innostua.
Jotkut kirjat eivät millään avaudu minulle. Yritän asennoitua niihin terveellä tavalla ja odottelen rauhallisesti kunnes olen tarpeeksi kypsä lukemaan ne. Sellaisia kirjoja ovat mainitun Kultaisen muistikirjan lisäksi myös mm. Charles Dickensin Suuria odotuksia (jonka olisin halunnut lukea, koska John Irvingin mielestä se on hyvä kirja) ja Herman Melvillen Moby Dick. Näitä molempia yritin rämpiä läpi väkisin, eikä siitä tietenkään mitään tullut, joten jätin ne suosiolla kesken.
Arvostan kirjallisuutta ja toivon että joskus osaan todella nauttia kyseisistä merkkiteoksista, sekä monista muista, jotka tällä hetkellä tuntuisivat liian monimutkaisilta ja ikäviltä lukea. Aikoinaan ihastuin suuresti Barbara Cartlandin rakkausromaaneihin joissa on käytetty samaa juonta joka kirjassa. Niistä päivistä olen kulkenut pitkän matkan, joten toivoa on kai tulevaisuudessakin...
Jotkut kirjat eivät millään avaudu minulle. Yritän asennoitua niihin terveellä tavalla ja odottelen rauhallisesti kunnes olen tarpeeksi kypsä lukemaan ne. Sellaisia kirjoja ovat mainitun Kultaisen muistikirjan lisäksi myös mm. Charles Dickensin Suuria odotuksia (jonka olisin halunnut lukea, koska John Irvingin mielestä se on hyvä kirja) ja Herman Melvillen Moby Dick. Näitä molempia yritin rämpiä läpi väkisin, eikä siitä tietenkään mitään tullut, joten jätin ne suosiolla kesken.
Arvostan kirjallisuutta ja toivon että joskus osaan todella nauttia kyseisistä merkkiteoksista, sekä monista muista, jotka tällä hetkellä tuntuisivat liian monimutkaisilta ja ikäviltä lukea. Aikoinaan ihastuin suuresti Barbara Cartlandin rakkausromaaneihin joissa on käytetty samaa juonta joka kirjassa. Niistä päivistä olen kulkenut pitkän matkan, joten toivoa on kai tulevaisuudessakin...
