Torey Hayden on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Tiikerin lapsi oli ensimmäinen Haydenin kirja jonka luin, ja se onkin luultavasti hänen kirjoistaan tunnetuin ainakin Suomessa. Se on tositarina ongelmalapsesta, johon kirjailija tutustuu työssään psykologina ja erityisopettajana. Tiikerin lapsi on viiltävä kertomus ihmisen julmuuden seurauksista, ja se opastaa lukijaa katsomaan eri tilanteissa pintaa syvemmälle.

Muita Torey Haydenin kirjoja ovat Auringonkukkametsä, Nukkelapsi, Sähkökissa ja Pöllöpoika, sekä viime vuonna ilmestynyt (tietokirja?) Hiljaisuuden lapset, jota en ole lukenut. Pöllöpoika on lasten/nuorten kirja, joka kertoo sijaiskodissa asuvasta pojasta ja hänen suhteestaan maailmaan ja itseensä. Itkin kirjaa lukiessani, ja se jos mikä on hyvän kirjan merkki minun kohdallani. Pöllöpoika on vähän samanlainen kirja kuin Michelle Magorianin Willie itkupilli, jota lukiessa itken joka kerta kuin vesiputous. Suosittelen kumpaakin lämpimästi.

Torey Haydenin kirjoista kaikkein eniten olen pitänyt Sähkökissasta. Se on ihan keksitty tarina, ei tositapahtumiin perustuva. Kirjan pääosissa on nainen ja hänen autistinen lapsensa, sekä lapsen terapeutti. Parasta kirjassa on nerokkaasti kehitellyt päällekkäiset juonet: todellisuus ja mielikuvituselämä. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun lukemaani kirjaan, joten suosittelen sitä ihan yleisesti kaikille joiden ultimate lukuelämys olisi sekoitus psykologiaa, dekkaria ja fantasiaa...