Doris Lessingistä voisi moni kirjallisuuden opiskelija tai asiantuntija kirjoittaa pitkiä esseitä, mutta itse en ole ikinä pitänyt romaanien tai novellien analysointia mitenkään tärkeänä. Kun luen kirjaa, en mieti mitä yhteiskunnallisia merkityksiä siitä voisi kehitellä, vaan elän sen tarinan kuin se oikeasti tapahtuisi minulle. Sivut täynnä sanoja muuttuvat pääni sisällä kuviksi ja tunteiksi. Näen mielessäni talon, jossa henkilöt asuvat, tien, metsän, taivaan ja kaikki. Kun joku kirjan henkilö sanoo jotakin, näen hänen ilmeensä ja kuulen millaisella äänensävyllä hän puhuu.

En ole lukenut kaikkia Doris Lessingin kirjoja vielä, mutta tähän asti olen pitänyt hänen tuotannostaan paljon. Suurin osa Lessingin kirjoista sijoittuu 1900-luvun alun Afrikkaan (en tarkalleen muista mille vuosikymmenelle). Hänen novellikokoelmansa ja useat yksittäiset romaaninsa kertovat Afrikkaan muuttaneiden siirtolaisten vaikeuksista, alistetuista alkuperäisasukkaista, suurista toiveista ja köyhyydestä. Parempien ihmisten lapsi aloittaa viiden kirjan mittaisen sarjan, joka kertoo tarinan Martha-nimisestä tytöstä. Käsittääkseni se perustuu osaksi Doris Lessingin omaan elämään, mutta se ei ole kuitenkaan mikään elämänkerta.

Muutama Lessingin kirja sijoittuu Englantiin, esim. Hyvä terroristi, Lähimmäinen ja Viides lapsi. Hyvä terroristi kertoo talonvaltaajista, jotka anarkistisen maailmankatsomuksensa kanssa sohivat ympäriinsä. Kirjan päähenkilö on herttainen nainen, joka joutuu aina vastuuseen käytännön tehtävistä, kun porukan muut jäsenet parantavat maailmaa sohvalla maaten... Lähimmäinen kertoo naistenlehden tyylikkäästä toimittajasta, joka tutustuu vanhaan yksinäiseen naiseen, ja joutuu vähän vastentahtoisesti tämän hoitajaksi.

Doris Lessingin kirjoissa henkilöt eivät yleensä tee asioita samalla tavalla kuin muissa kirjoissa. Heillä ei ole tiettyjä päämääriä joihin he pyrkivät, vaan asiat tapahtuvat ikään kuin puolivahingossa. Henkilöt ovat omalaatuisia, itsepäisiä, kateellisia ja hankalia. Heillä on omat syynsä miksi he eivät sittenkään voi toteuttaa unelmaansa, tai yleensä tehdä jotain mitä lukija olettaa heidän tekevän. Lessingin kirjoista puuttuu viimeistely, hionta ja lakkaus. Niissä ei ole mitään pikkusievää ja näppärää. Doris Lessing on ruisleipää patonkien ja höttösämpylöiden joukossa.

Doris Lessingin scifi-kirjoja en ole lukenut, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee vaikka en scifistä niin välitäkään.

Jos olet ihastunut Afrikasta kertoviin kirjoihin, voisin suositella lisäksi esim. Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen, sekä Henning Mankellin kirjoja