Joy fieldingiä aloin lukemaan jo ala-asteella, ja olen sitä mieltä, että parhaimmat kirjansa hän on kirjoittanut uransa alkupuolella. Nuo uusimmat ovat kyllä ihan ok, niissä on yleensä ihan mielenkiintoisia psykologisia elementtejä ja juoni on jokseenkin hyvä, mutta se paras terä on mennyttä.

Kuka olet Jane? on ehkä Fieldingin paras romaani. Se alkaa tilanteesta, jossa muistinsa menettänyt nainen havahtuu keskeltä kaupunkia vaatteet veressä ja laukku täynnä rahaa. Fielding kuvaa kirjassa mestarillisesti naisen avuttomuutta ja ahdistusta tilanteessa, jossa hän ei tiedä keneen voi luottaa. Päähenkilö joutuu taistelemaan läpi pahoinpitelyn ja henkisen alistamisen voidakseen lopussa katsoa totuutta silmiin. Mahtava kirja!

Elinkautinen kertoo pariskunnasta, jonka lapsi katoaa. Tämä on ainoa lukemani kirja, jonka vihoviimeinen lause muuttaa kertomuksen hyvästä loistavaksi. Se on ällistyttävää.

Hieman samantyylisiä kirjoja (nimenomaan verrattuna Kuka olet Jane? -kirjaan, ei niinkään tuohon Elinkautiseen) ovat mm. Fran Dorf: Jokin kumma meissä, Dean Koontz: Näkijä ja Barbara Erskine: Häkkilintu (osat 1 ja 2)