Eräs ystäväni on musiikin opiskelija, joka on kertonut suhtautuvansa musiikkiin eri tavalla kuin mihinkään muuhun. Hän ei välitä ihmisten mielipiteistä, vaan kuuntelee, soittaa ja laulaa sellaista musiikkia kuin haluaa, yhtäläisesti klassista tai poppia, iskelmiä tai jazzia, mitä tahansa. Olen tietoisesti päättänyt suhtautua kirjoihin samalla lailla. Luen kaikkea mikä kiinnostaa, Hemingwayta, Margit Sandemon kioskikirjoja, John Grishamia tai Laura Ingalls Wilderia...

Eräs suosikkikirjailijoistani on Cynthia Voigt. Voigtin nuortensarjaan kuuluu kirjat Matkalla kotiin, Tuulta purjeisiin, Isän jäljillä, Vaarallisilla vesillä, Yksinäinen kitara ja Juokse vapaaksi. Sen lisäksi on suomennettu vielä sarjaan kuulumaton kirja Harmaan talon salaiset paperit (josta en pitänyt yhtä paljon kuin muista). Luin nämä kirjat ensimmäisen kerran joskus ala-asteella, ja olin heti myyty. Sen jälkeen olen lukenut niitä uudestaan ja uudestaan.

Kirjat sijoittuvat 70 - 80 -lukujen vaihteeseen suunnilleen, paitsi Juokse vapaaksi, joka kertoo Vietnamin sodan aikaisesta amerikkalaisesta maailmasta, ja Harmaan talon salaiset paperit, joka sijoittuu kai vähän kaukaisempaan historiaan. Kirjojen tunnelmaa on vaikea kuvata. Minussa se herättää tunteen, että olen aikaisemmassa elämässäni ollut lapsi/nuori 70-luvun Yhdysvalloissa. Cynthia Voigtin kirjoihin uppoaa niin täysin kuin on mahdollista, näkee edessään henkilöt, paikat, tapahtumat.. Tuntee tuulen ja auringon, ja haistaa meren. Päähenkilöiden kokemat asiat tuntuvat todellisimmilta kuin oma elämä ikinä, ja jokaisen kirjan loputtua jää haikea olo, kuin suloisen kesäloman jälkeen.

Suosittelen Cynthia Voigtin kirjoja kaikille.