Elämäni kirjat

Eric Van Lustbader

2006-03-16T03:51:00+02:00

Eric Van Lustbader kirjoittaa muun muassa ninjoista, itämaisista taistelulajeista, rikoksista, kostosta ja kohtalosta. Lustbader osaa luoda henkeäsalpaavan tunnelman häikäisevien juoniensa ympärille. Hän hallitsee myös pienet yksityiskohdat, sekä väritystä antavat eksoottiset seikat, kuten vieraskieliset sanat, tavat, esineet, jne. Valkoinen ninja -kirjasta mieleeni jäi mies, joka oli aloittanut tupakkalakon läheisensä kuoleman muistoksi. Hän halusi muistella ystäväänsä aina kun hänen teki mieli savuketta.

Lustbader kirjoittaa yhtälailla väkivallasta, taistelusta ja fyysisistä suorituksista kuin vaikkapa henkisestä kasvusta. Hänen henkilöillään on aina dramaattinen menneisyys, joka paljastuu kirjan aikana. Kirjoissa käsitellään myös läntisen ja itäisen maailman eroja ja konflikteja, sotien aikaisia ihmiskohtaloita sekä kamppailua eloonjäämisestä niin suurkaupungissa kuin viidakon keskellä. Itse olen pitänyt erittäin paljon kaikista Eric Van Lustbaderin kirjoista. Suosittelen niitä esimerkiksi Andrew Vachssin ystäville, sekä kaikille kaukoidän salaperäisyydestä viehättyneille henkilöille.

Muistaakseni Lustbaderin kirjoista (1.) Jian ja (2.) Shan kuuluvat yhteen, ja ne on parempi lukea tuossa järjestyksessä. Samoin (1.) Ninja ja (2.) Valkoinen ninja, joiden välissä on kylläkin yksi suomentamaton kirja (Miko), mutta se ei oikeastaan haittaa. Tosin luin itsekin nuo kirjat väärässä järjestyksessä.

Dan Simmons: Yön lapset

2006-03-14T05:40:00+02:00

Luin tämän kirjan ihan hiljattain uudestaan, ja vaikka epäilin että se tuntuisi nykyään vähän lapselliselta, se itse asiassa oli oikein hyvä! Kirjassa amerikkalainen lääkäri adoptoi Romaniasta sairaan orpolapsen. Verensiirto aiheuttaa lapsen terveyden nopeaa paranemista, mutta hän tarvitsee uutta verta säännöllisesti, ja lääkäri-äiti yrittää etsiä sairauden alkuperää. Dan Simmonsin moderni vampyyritarina kulkee Romanian syrjäkylien ja kaupunkien kautta Yhdysvaltoihin ja takaisin perustuen osittain faktoihin sekä salaperäisiin myytteihin Romanian synkästä ja väkivaltaisesta historiasta. Suosittelen erityisesti sellaisille henkilöille, jotka pitävät kirjoista, joissa mystisistä aineksista kehkeytyy nykymaailmaan sijoittuva tarina, jossa todellisuuden ja fantasian välinen raja on ohut, ja suurin osa asioista kuitenkin selitetään tieteellisesti...

Dan Simmonsin muista kirjoista olen lukenut ainoastaan Kesäyön kauhun. Se oli ihan ok, aika pelottava, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Sen lukemisen jälkeen en ole uskaltanut roikottaa kättä sängynlaidan yli. :)

Enid Blyton

2006-03-14T05:01:00+02:00

Lapsena rakastin Enid Blytonin kirjoja yli kaiken. Viisikko, Seikkailu-, Salaisuus- ja SOS-kirjojen jännittävät öiset retket, salakuljettajien valot ja lukitut ovet saivat mielikuvitukseni valloilleen. Muistatteko Salaisuus-sarjan Pullan, joka osasi vatsastapuhumista ja halusi aina härnätä konstaapeli Goonia?
Lukitun talon salaisuudessa lapset kiusaavat konstaapeli Goonin törppöä veljenpoikaa keksimällä tarinan rosvojen valomerkeistä, ja erinäisten sattumusten kautta tämä törmääkin oikeisiin rikollisiin. Seikkailu-sarjassa päähenkilöt eivät pysyttäydy Englannin maaseudulla kuten suurimmaksi osaksi muissa Blytonin kirjoissa. He pääsevät näkemään kaukaisia maita ja erikoisia paikkoja.

Joskus lukioaikoina ajattelin lukaista yhden Salaisuus-kirjan, mutta suureksi pettymyksekseni huomasin, että lapsuuden taianomainen eläytyminen kirjaan ei enää onnistunut. Se on sääli.

Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen

2006-03-11T01:50:00+02:00

Juuri kun pääsin sanomasta että en pahemmin välitä scifistä, muistin tämän kirjan. En tiedä voiko sen luokitella tosin scifiksikään, ehkä post-apokalyptinen voisi olla parempi sana (ei ole siis hajuakaan). Joka tapauksessa Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen on ihastuttavan mielikuvituksellinen tarina. Millainen maailma on kun tekniikka pettää, ei ole sähköä, ei bensaa..? Kaupoissa ei ole ruokaa, kaikki murenee ympäriltä. Kirjan päähenkilöinä on kaksi tyttöä, sisarukset Nell ja Eva, jotka asuvat isänsä kanssa maaseudulla, kaukana muusta asutuksesta.

Tässä kirjassa pidin erityisesti sen luonnonläheisyydestä ja hieman mystisestä tunnelmasta. Siitä tuli mieleen multa, lehdet, sade, kesä. Vaikka en erityisemmin halua itse mennä metsän keskelle kävelemään, on suloista lukea kirjoista miltä se tuntuu.

...jatkoa edelliseen

2006-03-11T01:21:00+02:00

Tarkoitukseni oli myös mainita Doris Lessingin Kultainen muistikirja, mutta se sitten livahti mielestä tuossa aikaisemmin. Minulla on se itse asiassa tällä hetkellä lainassa kirjastosta, mutta en ole saanut sitä luettua. Aloitin kyllä, mutta jostain syystä en jaksanut innostua.

Jotkut kirjat eivät millään avaudu minulle. Yritän asennoitua niihin terveellä tavalla ja odottelen rauhallisesti kunnes olen tarpeeksi kypsä lukemaan ne. Sellaisia kirjoja ovat mainitun Kultaisen muistikirjan lisäksi myös mm. Charles Dickensin Suuria odotuksia (jonka olisin halunnut lukea, koska John Irvingin mielestä se on hyvä kirja) ja Herman Melvillen Moby Dick. Näitä molempia yritin rämpiä läpi väkisin, eikä siitä tietenkään mitään tullut, joten jätin ne suosiolla kesken.

Arvostan kirjallisuutta ja toivon että joskus osaan todella nauttia kyseisistä merkkiteoksista, sekä monista muista, jotka tällä hetkellä tuntuisivat liian monimutkaisilta ja ikäviltä lukea. Aikoinaan ihastuin suuresti Barbara Cartlandin rakkausromaaneihin joissa on käytetty samaa juonta joka kirjassa. Niistä päivistä olen kulkenut pitkän matkan, joten toivoa on kai tulevaisuudessakin...

Doris Lessing

2006-03-10T17:42:00+02:00

Doris Lessingistä voisi moni kirjallisuuden opiskelija tai asiantuntija kirjoittaa pitkiä esseitä, mutta itse en ole ikinä pitänyt romaanien tai novellien analysointia mitenkään tärkeänä. Kun luen kirjaa, en mieti mitä yhteiskunnallisia merkityksiä siitä voisi kehitellä, vaan elän sen tarinan kuin se oikeasti tapahtuisi minulle. Sivut täynnä sanoja muuttuvat pääni sisällä kuviksi ja tunteiksi. Näen mielessäni talon, jossa henkilöt asuvat, tien, metsän, taivaan ja kaikki. Kun joku kirjan henkilö sanoo jotakin, näen hänen ilmeensä ja kuulen millaisella äänensävyllä hän puhuu.

En ole lukenut kaikkia Doris Lessingin kirjoja vielä, mutta tähän asti olen pitänyt hänen tuotannostaan paljon. Suurin osa Lessingin kirjoista sijoittuu 1900-luvun alun Afrikkaan (en tarkalleen muista mille vuosikymmenelle). Hänen novellikokoelmansa ja useat yksittäiset romaaninsa kertovat Afrikkaan muuttaneiden siirtolaisten vaikeuksista, alistetuista alkuperäisasukkaista, suurista toiveista ja köyhyydestä. Parempien ihmisten lapsi aloittaa viiden kirjan mittaisen sarjan, joka kertoo tarinan Martha-nimisestä tytöstä. Käsittääkseni se perustuu osaksi Doris Lessingin omaan elämään, mutta se ei ole kuitenkaan mikään elämänkerta.

Muutama Lessingin kirja sijoittuu Englantiin, esim. Hyvä terroristi, Lähimmäinen ja Viides lapsi. Hyvä terroristi kertoo talonvaltaajista, jotka anarkistisen maailmankatsomuksensa kanssa sohivat ympäriinsä. Kirjan päähenkilö on herttainen nainen, joka joutuu aina vastuuseen käytännön tehtävistä, kun porukan muut jäsenet parantavat maailmaa sohvalla maaten... Lähimmäinen kertoo naistenlehden tyylikkäästä toimittajasta, joka tutustuu vanhaan yksinäiseen naiseen, ja joutuu vähän vastentahtoisesti tämän hoitajaksi.

Doris Lessingin kirjoissa henkilöt eivät yleensä tee asioita samalla tavalla kuin muissa kirjoissa. Heillä ei ole tiettyjä päämääriä joihin he pyrkivät, vaan asiat tapahtuvat ikään kuin puolivahingossa. Henkilöt ovat omalaatuisia, itsepäisiä, kateellisia ja hankalia. Heillä on omat syynsä miksi he eivät sittenkään voi toteuttaa unelmaansa, tai yleensä tehdä jotain mitä lukija olettaa heidän tekevän. Lessingin kirjoista puuttuu viimeistely, hionta ja lakkaus. Niissä ei ole mitään pikkusievää ja näppärää. Doris Lessing on ruisleipää patonkien ja höttösämpylöiden joukossa.

Doris Lessingin scifi-kirjoja en ole lukenut, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee vaikka en scifistä niin välitäkään.

Jos olet ihastunut Afrikasta kertoviin kirjoihin, voisin suositella lisäksi esim. Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen, sekä Henning Mankellin kirjoja

Torey Hayden

2006-03-07T00:46:00+02:00

Torey Hayden on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Tiikerin lapsi oli ensimmäinen Haydenin kirja jonka luin, ja se onkin luultavasti hänen kirjoistaan tunnetuin ainakin Suomessa. Se on tositarina ongelmalapsesta, johon kirjailija tutustuu työssään psykologina ja erityisopettajana. Tiikerin lapsi on viiltävä kertomus ihmisen julmuuden seurauksista, ja se opastaa lukijaa katsomaan eri tilanteissa pintaa syvemmälle.

Muita Torey Haydenin kirjoja ovat Auringonkukkametsä, Nukkelapsi, Sähkökissa ja Pöllöpoika, sekä viime vuonna ilmestynyt (tietokirja?) Hiljaisuuden lapset, jota en ole lukenut. Pöllöpoika on lasten/nuorten kirja, joka kertoo sijaiskodissa asuvasta pojasta ja hänen suhteestaan maailmaan ja itseensä. Itkin kirjaa lukiessani, ja se jos mikä on hyvän kirjan merkki minun kohdallani. Pöllöpoika on vähän samanlainen kirja kuin Michelle Magorianin Willie itkupilli, jota lukiessa itken joka kerta kuin vesiputous. Suosittelen kumpaakin lämpimästi.

Torey Haydenin kirjoista kaikkein eniten olen pitänyt Sähkökissasta. Se on ihan keksitty tarina, ei tositapahtumiin perustuva. Kirjan pääosissa on nainen ja hänen autistinen lapsensa, sekä lapsen terapeutti. Parasta kirjassa on nerokkaasti kehitellyt päällekkäiset juonet: todellisuus ja mielikuvituselämä. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun lukemaani kirjaan, joten suosittelen sitä ihan yleisesti kaikille joiden ultimate lukuelämys olisi sekoitus psykologiaa, dekkaria ja fantasiaa...

Anne Rivers Siddons: Joutsenten talvi

2006-03-07T00:06:00+02:00

Joutsenten talvi kertoo keski-ikäisestä naisesta, jonka aviomies jättää hänet toisen naisen takia. Tämä kirja kuvaa hyvin elämän eri puolia, ihmisen vahvuutta ja heikkoutta, rakkautta, surua ja uutta alkua. Kirjan tapahtumat kerrotaan avoimesti ja liikaa koristelematta. Se on rehellinen ja kaunis tarina, jollaisia saisi olla enemmän.

Suosittelen Joutsenten talvea sinulle jos olet pitänyt myös esim. Patricia Cornwellin, Anne Tylerin tai Alice Hoffmanin (<-- erityisesti romaanista Päivän korento) kirjoista.

Joy Fielding

2006-02-28T11:05:00+02:00

Joy fieldingiä aloin lukemaan jo ala-asteella, ja olen sitä mieltä, että parhaimmat kirjansa hän on kirjoittanut uransa alkupuolella. Nuo uusimmat ovat kyllä ihan ok, niissä on yleensä ihan mielenkiintoisia psykologisia elementtejä ja juoni on jokseenkin hyvä, mutta se paras terä on mennyttä.

Kuka olet Jane? on ehkä Fieldingin paras romaani. Se alkaa tilanteesta, jossa muistinsa menettänyt nainen havahtuu keskeltä kaupunkia vaatteet veressä ja laukku täynnä rahaa. Fielding kuvaa kirjassa mestarillisesti naisen avuttomuutta ja ahdistusta tilanteessa, jossa hän ei tiedä keneen voi luottaa. Päähenkilö joutuu taistelemaan läpi pahoinpitelyn ja henkisen alistamisen voidakseen lopussa katsoa totuutta silmiin. Mahtava kirja!

Elinkautinen kertoo pariskunnasta, jonka lapsi katoaa. Tämä on ainoa lukemani kirja, jonka vihoviimeinen lause muuttaa kertomuksen hyvästä loistavaksi. Se on ällistyttävää.

Hieman samantyylisiä kirjoja (nimenomaan verrattuna Kuka olet Jane? -kirjaan, ei niinkään tuohon Elinkautiseen) ovat mm. Fran Dorf: Jokin kumma meissä, Dean Koontz: Näkijä ja Barbara Erskine: Häkkilintu (osat 1 ja 2)

H. F. Saint: Näkymätön mies

2006-02-27T11:00:00+02:00

Näkymättömyydestä on kirjoitettu paljon kirjoja ja tehty elokuvia ja tv-sarjoja. Niistä en ole koskaan ollut oikein kiinnostunut, mutta jostain syystä kuitenkin luin H. F. Saintin kirjan Näkymätön mies. Alku ei ollut lupaava, mutta kun mies muuttui näkymättömäksi, alkoi tapahtua.

Vaikka näkymättömäksi muuttuminen on mahdotonta, ja kirjoissakin jopa epärealistista, H. F. Saintin näkymättömäksi muuttumisen seuraukset ovat tarkasti mietittyjä ja todentuntuisia. Mistä näkymätön mies saa vaatteet? Mitä hän voi syödä? Kuinka hän saa rahaa? Minkälaiseksi hänen elämänsä muodostuu?

Juoni on vauhdikas ja hauska. Kirjassa keskitytään käytännön asioihin, eikä niinkään päähenkilön tunteisiin ja sosiaaliseen elämään, joten luokittelisin tämän kirjan kuuluvaksi miesten lukemistoon. Itse olen nainen ja pidin siitä, joten naisillekin sitä voi suositella. Lukemaan vaan kaikki!